Tästä linkistä Andin uusille sivuille
Haluan ensin kiittää teitä luottamuksesta, että olette antaneet minulle mahdollisuuden yrittää puolueen varapuheenjohtajaksi. Tiedän, että kilpailu on kova ja vaatii paljon ponnistuksia ja aikaa. Haluan toimia ja olla mukana kehittämässä meidän puoluettamme eteenpäin.
Varmaankin monia tässä salissa kiinnostaa kuulla kuka minä olen ja missä olen. Olen syntyperältäni tansanialainen ja olen Suomen kansalainen. Suomessa olen asunut jo yli 20 vuotta. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri tietoliikennetekniikan alalta. Olen neljän lapsen isä, ja olen ollut töissä kansainvälisessä yrityksessä yli 20 vuotta. Harrastuksistani voin mainita maratonjuoksun. Kymmenen vuotta sitten perustin Salo Marathon club ry:n.
Vaikka en ole syntynyt Suomessa, enkä syntynyt suomalaisena, ovat kollegat puolueessa ottaneet minut vakavasti ja tasa-arvoisena. Siksi olen tänään tässä edessänne puhumassa.
Toki ymmärrän, että en tiedä kaikkia suomalaisen yhteiskunnan asioita välttämättä yhtä hyvin kuin kantasuomalaiset, mutta minulla on luontainen kyky verkostoitua ja sitä kautta saada asiat hoidettua ja selvitettyä tehokkaasti.
Nuoruudestani saakka olen ollut kiinnostunut politiikasta. Liityin Tansanian ainoaan sinä aikana sallittuun puolueeseen v.1978. Kun unelmani paluusta Tansaniaan ja ryhtymisestä politiikkaan hiipuivat, päätin liittyä Suomessa johonkin poliittiseen puolueeseen.
Tällä hetkellä olen toista kautta Salon kaupungin valtuutettu ja olen myös Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuuston jäsen. Olen kansanedustajaehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä jo toista kertaa.
Motiivini politiikassa toimimiseen on tehdä työtä ihmisten hyväksi osallistumalla päätöksentekoon heidän päivittäiseen elämäänsä vaikuttavissa asioissa. Mielestäni politiikan ei pitäisi koskaan olla tärkeämpää kuin ihmisten arvot.
Tavoitteenani olisi, että puolue jatkaisi todellista uudistumistaan ja kehittäisi puolueen kannattajien ja puoluejohdon välistä vuorovaikutusta
Haluan myös tuoda konkreettisesti kansainvälistä näkemystä päätöksentekoon. Myös haluan olla ikään kuin tienraivaajana uussuomalaisille ja heidän jälkeläisilleen. Uusi kotimaamme tarvitsee ja odottaa meidän panostamme. Prosessi on pitkä ja vaikea, mutta olemme kaikki samassa veneessä.
Haluan myös vähentää ennakkoluuloa, että Suomen Keskusta olisi konservatiivisempi kuin muut puolueet Suomessa kun kysymys on uussuomalaisista. Nyt meillä on mahdollisuus näyttää, että asia on päinvastoin.
Arvoissa puheenjohtaja - Kuten kaikki tietävät, pelkkä pitkä ja kaunis puhe ei muuta tosiasioita. odotan, että laitatte minut töihin mitä pikimmin. Olen valmis paneutumaan sydämestäni ja ahkerasti tehtäviini, jos minut valitaan.
Kiitoksia ja Herran siunausta !
(Puhe on pidetty Suomen Keskustan puoluekokouksessa Lahdessa 12.6.2010. Kokouksessa valittiin puolueelle uusi puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Itse olin varapuheenjohtajaehdokkaana ja sain vaalissa 357 ääntä.)
YLEn rahoitusta pohtinut työryhmä on esittänyt, että otettaisiin käyttöön julkisen palvelun mediamaksu vuonna 2011. Se korvaisi nykyisen televisiomaksun. Maksu ei enää perustuisi television omistamiseen, vaan maksuvelvollisia olisivat kaikki asuntokunnat. Maksu olisi aluksi noin 175 euroa, ja se siis perittäisiin verotuksen yhteydessä riippumatta siitä, onko henkilöllä televisiota tai tietokonetta tai onko hänellä maksukykyä.
Toivon että eduskunta ei hyväksy tätä esitystä. On monia, joilla ei ole televisiovastaanotinta tai mahdollisuutta katsoa ohjelmia internetissä. Syinä voivat olla silkka rahan ja ajan säästäminen muihin tarkoituksiin, tai periaate. Tietysti useimmilla olisi varaa maksaa. Ymmärrän YLEn tilanteen ja että se tarvitsee varoja toimintaansa, mutta rahoitus epäreilulla verolla, joka on naamioitu maksuksi, ei ole hyväksyttävissä. Minusta tämä olisi samanlaista kuin vaatia jokaista maksamaan ravintolakäynnistä, koska heillä olisi ollut tilaisuus käydä siellä.
Myös yrittäjäperheille maksu olisi epäoikeudenmukainen, koska yrityksen osalta maksu menisi kolminkertaisena ja lisäksi olisi maksettava asuntokuntakohtainen 175 euroa, eli yhteensä 700 euroa.
Parempia vaihtoehtoja olisivat joko nykyinen lupamaksukäytäntö, tai rahoitus valtion budjetista, tai maksukorttijärjestelmä sitten kun siirrytään HDTV-järjestelmään, ja digiboxit joudutaan uusimaan.
Mielestäni ohjelmakohtainen maksullisuus saisi monet harkitseman uudelleen televisionkatselunsa tapoja. Heidän olisi harkittava haluavatko he sijoittaa rahaa televisiovastaanottimeen ja kuluttaa aikaansa sen edessä vai lähtisivätkö he ulkoileman tai tekemään vallan muuta. Monet lapsiperheet luultavasti katselisivat yhdessä vain haluamansa ohjelmat eivätkä vähemmän kiinnostavia ja hyödyllisiä.
Radio on tärkein väline, jolla viranomaiset voivat välittää kansalaisille tiedotuksia ja uutisia, ja sen rahoituksen pitäisi tulla valtion budjetista.
Koska olen samaa mieltä kuin tuhannet muut ja vastustan työryhmän esitystä, olen perustanut nettisivun www.mwegerano.com/vanhat/adressi/, jossa voi allekirjoittaa vetoomuksen ja julkistaa mielipiteensä. Jos allekirjoituksia tulee tarpeeksi, luovutetaan adressi päätöksentekijöille, kuten kansanedustajille tai ministereille. Onneksemme asumme maassa, missä voimme ilmaista mielipiteemme ilman, että meidän tarvitsee pelätä kenenkään tulevan koputtelemaan oveamme sen johdosta.
Andi Mwegerano
Kaupunginvaltuutettu (Kesk)
Salo
Vaalit on pidetty ja valtuutetut valittu. Mielestäni vaalitulos on hyvä etenkin Salon liitoskuntien eli nykyisten lähiöiden kannalta. Lähiöläiset keskittivät äänensä paikallisille ehdokkaille. Tämä on ymmärrettävää ja odotettuakin. Poikkeuksellisesti uudet valtuutetut ovat kokoontuneet kolmesti tänä vuonna. Kuten SSS:ssa on useasti kerrottu, valtuustoryhmien perinteinen yhteistoiminta on muuttumassa uuteen malliin. Suunta on parempaan ja toiveeni on, että uusi yhteistyön henki ja valtuustoryhmien yhteistoiminta kasvaisi ja kehittyisi. Ei ole kenenkään edun mukaista, että jokin ryhmä hylkää hyvän aloitteen vain siksi, että he itse eivät sitä keksineet. Pitäisi muistaa, että kun jatkuvasti torjutaan hyviä aloitteita, niin siitä eivät kärsi vain aloitteiden tekijät. Siitä voivat kärsiä myös ryhmät kaupunkilaisia, joihin saattavat kuulua ne ihmiset, joiden etuja torjujat edustavat. Valtuutettujen pitäisi edistää rakentavaa, eikä repivää politiikkaa.
Olen nähnyt muutaman hyvän esimerkin tästä jo tänä lyhyenä aikana vaalien jälkeen. Kokoukset ovat olleet hyvin rakentavia ja rohkaisevia. Toivon, että voisimme jatkaa hyvin alkaneessa mallissa, koska edessämme on monia vaikeita haasteita. Kehottaisin uuden Salon asukkaita ottamaan yhteyttä valtuutettuihinsa asuinalueeseensa ja puoluekantaansa katsomatta, että välttäisimme luulemasta, että vain oman alueeni ja puolueeni valtuutettu voi auttaa minua tai meitä.
Voisin verrata uutta valtuustokautta uuden rummun kokeiluun virityksen jälkeen, ja voin varmuudella sanoa että "soundi" kuulostaa nyt hyvältä .
Andi Mwegerano
Kaupunginvaltuutettu (Kesk)
Salo
Olen seurannut tarkkaan mitä sosiaali- ja terveyspalveluja, talousasioita ja koulupalveluja ym. koskevia huolenaiheita kuntalaisilla on kun uusi Salon kunta syntyy 1. tammikuuta 2009. Heitä pelottaa, että monet tärkeät palvelut keskitetään Salon kaupunkiin ja sivummalla asuvat saavat kärsiä siitä. Jotkut aikovat äänestää vain paikallisia ehdokkaita, jotta edes joku uudessa valtuustossa saisi heidän äänensä kuuluviin.
Tämä on oikein ja ymmärrettävää, ottaen huomioon uuden kaupungin koon. Vanhassa Salossa edellisissä vaaleissa äänestäjät eivät kannattaneet vain niitä ehdokkaita jotka asuivat samassa kaupunginosassa, vaan Pahkavuorelaiset saattoivat äänestää Tupurissa asuvaa ehdokasta ja päinvastoin. Ehdokkaan asuinpaikka ei ollut tärkeä seikka kaupungin koko huomioiden. Mutta nyt asiat ovat toisin, ja ehdokkaan kotipaikka merkitsee lähes yhtä paljon kuin eduskuntavaaleissa.
Jotta uudesta Salosta tulisi tasapainoinen kaupunki ja hyvä paikka asua, jokaisen kaupunkilaisen etu olisi toimia yhteistyössä uusien valtuutettujen ja kaupungin henkilöstön kanssa. Olen syntynyt ja kasvanut seudulla missä teimme rumpuja juhlien säestämiseen ja viestintään kauempana olevien naapurien kanssa. Rummuntekoon tarvitaan ainakin kaksi, ja mitä isompi rumpu sitä enemmän ihmisiä tarvittiin sen valmistamiseen. Rummun kalvoa kiristettäessä jokainen avustaja kiskoi kiristysnyöriä tiukemmalle. Jos kalvo oli jostain kohtaa liian kireä, mestari käski nyörin pitäjää löysäämään. Kiristys ja löysääminen jatkui niin kauan että rumpu saatiin parhaaseen vireeseen tuottamaan hyvä ääni. Rummunteosta on syntynyt sananlasku "kukin rummuntekijä kiristää omasta kohdastaan". Kunnolla kiristetty rumpu ei tarvinnut muuta lisäviritystä kuin kuivattamisen auringon paahteessa jotta kalvo ja kiristysnyörit tiukkenivat lopullisesti.
Vertaisin rummun valmistamisen tehtäviä ja vaiheita siihen mitä meillä on edessämme jotta uudesta Salosta tulisi hyvä paikka asua. Salo on meille rumpu, joka pitää saada vireeseen. Työhön tarvitaan suuri joukko, ja joskus joku saattaa vetää nyörin kohdaltaan liian tiukalle, mutta toisella laidalla kyllä huomataan mitä on tekeillä kun instrumenttia ei saada vireeseen. Salon kehittäminen on monivaiheinen työ ja eri alueilla asuvien ihmisten on viritettävä yhteisiä asioitamme yhteisen kassamme ja moraalimme mukaan. Yhdistymisen alussa saattaa näyttää siltä että jokin alue jäisi toisista jälkeen jossain suhteessa mutta luotan siihen että ajan mittaan asiat sopeutuvat parempaan suuntaan kuin miltä nyt näyttää.
Saattaa olla, että entisen Salon asukkaita muuttaa lähialueille, mikä on vastakohta sille mitä nyt tapahtuu. Syynä on se että edut ja palvelut ovat liki samat asuinpaikasta riippumatta. Perheelliset saavat tilavammat elinolot uusilla lähialueilla sen sijaan että kaikki kerääntyisivät ydinkeskustaan.
Nyt tarvitsemme aina kun mahdollista jokaisen osallistumaan uuden kaupungin kehittämiseen. Meidän ei tule aina odottaa virkamiesten ja valtuutettujen ratkaisuja. Jokainen meistä voi osallistua.
Andi Mwegerano
Kaupunginvaltuutettu (Kesk)
Salo.
Haluan tässä kommentoida SSS:n toimittaja Mari Arevan kolumnia 3.7.2008 "Ei valtuutettuna olo mitään vaadi". Tämän lausunnon toimittaja oli kuullut torilla yhdeltä ehdokaskalastajalta.
Kyllä toimittajalla on oikea kuva siitä, että kunnallisvaaliehdokkaalta edellytetään kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon ja yhteisen kunnan kehittämiseen. Mielestäni valtuutetun työ on sama asia kuin mikä tahansa muukin työ. Ja joku ottaa työt vakavasti, joku toinen taas ei. Pääsääntöisesti valtuutetun työ on otettava vakavasti, sillä jos niin ei tehdä, se heijastuu yhteiskunnan vointiin.
Pohdin, kuka voi ottaa tämän vastuun vain huvin vuoksi. Mielestäni äänestäjien pitäisi kaivaa vähän perustietoja ehdokkaasta, eikä tyytyä vain siihen, että ehdokkaan naama on miellyttävä tai että ehdokkaana on nuori mies tai nainen, uussuomalainen tai se sama, joka on aina ennenkin ollut.
Voin todistaa ja vahvistaa itse, että jos kunnanvaltuutettu haluaa hoitaa työnsä kunnolla, se on vaativaa ja kovaa työtä. Lukemista ja tulkitsemista on riittävästi kaikille, sekä kantasuomalaisille että uussuomalaisille. Uussuomalaisille kunnallispolitiikan kieli tuottaa lisävaikeuksia, lähes joka toinen sana on pitkä ja melko mahdoton lausua ensimmäistä kertaa.
Töitä on niin paljon, että ihmettelen mistä istuvat kansanedustajat saavat tarpeeksi aikaa hoitaa sekä kunnanvaltuutetun että kansanedustajan tehtävänsä. En yhtään ihmettele, kun sanomalehdissä kirjoitellaan, että kansanedustajat harvoin osallistuvat kunnanvaltuustojensa paikallisiin kokouksiin.
Nyt, kun Salon seudun 10 kuntaa yhdistyvät, vaatii paljon työtä, että asiat tulevat hoidettua hyvin. Tulevat kunnallisvaalit Salon seudulla ovat kuin pienet eduskuntavaalit. Tällä kertaa vaalit vaativat paljon enemmän töitä ehdokkaalta, kuin edellisissä kunnallisvaaleissa. Ei riitä, että muutamat tuttavat ja sukulaiset jakavat hernekeittoa kerran jossakin tilaisuudessa ja varmistavat läpimenon. Kuka oikein haluaa mennä mukaan sellaiseen jumppaan, joka vaatii paljon töitä ja paljon aikaa, jos asiasta ei ole todella kiinnostunut?
Andi Mwegerano (13.7.2008) Kaupunginvaltuutettu (kesk.) Salo
Viime lauantaina SSS:ssa (23.02.08) oli juttu väkivaltatapausten lisääntymisestä salolaisten nuorten keskuudessa. Jutussa kerrottiin kuinka erästä 12 -vuotiasta kiusasivat samanikäiset salolaiset pojat. Samoin artikkelin mukaan ulkomaalaistaustainen poika joutui ahdistetuksi ja sai vastaanottaa kirosanoja ja kehotuksen painua sinne mistä oli tullutkin.
Tämän pojan kokema kohtelu ei ole ainoa laatuaan. Eduskuntavaalikampanjani aikana 2007 muutamat roistot kehottivat minua palaamaan synnyinmaahani ja osallistumaan politiikkaan siellä. He sanoivat, että tämä maa kuuluu valkoisille ja minun pitäisi tietää, etten kuulu joukkoon. Vielä he kysyivät, eikö Afrikka ole se neekerien kotimaa? Olen aikuinen ja voin kohdata tällaista ilman ongelmia ja onneksi tällaiset ihmiset ovat lisäksi harvassa. Heitä löytyy kaikkialta maailmasta, myöskin synnyinmaastani. Mutta jos nuorta uhkailevat kadulla toiset nuoret samalla tavalla, voi tapauksen unohtaminen viedä kauan aikaa ja kestää kauan, ennen kuin hänen luottamuksensa uuteen kotiseutuun palautuu.
Olen samaa mieltä kuin jutun kirjoittanut toimittaja: Vanhempien pitäisi ottaa enemmän vastuuta lastensa kasvatuksesta, varata aikaa heille ja asettaa rajat sille mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Vanhempien lisäksi kasvatukseen tulisi mielestäni osallistua myös muiden aikuisten, jos he näkevät sopimatonta tapahtuvan. Esimerkkinä jutussa mainittiin mies, joka puuttui poikien väliseen tapahtumaan ja jopa kertoi tuntevansa toisen pojan vanhemman. Tämän miehen toiminta tapauksessa oli esimerkillistä. Tiedän, että keskuudessamme on aikuisia, jotka toimivat kuten mainittu mies, mutta haluaisin kehottaa kaikkia aikuisia tuntemaan velvollisuudekseen osallistua nuorten kasvattamiseen aina kun he havaitsevat sopimatonta käyttäytymistä.
Voidaan keskustella siitä, mikä on nuorison hyväksyttävää käyttäytymistä. Tiedämme, että se mikä on hyväksyttyä jossakin perheessä ei ehkä ole sitä toisessa. Varmaa kuitenkin on, että missään perheessä ei haluttaisi lapsen tulevan illalla kotiin käsi murtuneena väkivallanteon takia. En myöskään usko, että toisen lapsen käsivarren katkaisseen lapsen vanhemmat olisivat ylpeitä perillisensä töistä. Olen samaa mieltä kuin mainitun artikkelin toimittaja siitä, että nuoret oppivat käyttäytymistä vanhemmiltaan. Vanhemmillakin on paljon oppimista lastensa kasvattamisesta. Heidän pitäisi katsoa peiliin ja myöntää todeksi se mitä peilissä näkyy.
Miksi jokaisen aikuisen pitäisi välittää yhteisönsä nuorten käyttäytymisestä? Siksi, että nuoret ovat kansakuntamme tulevaisuus, heistä valikoituvat kansamme johtajat. Haluaisimme tulevien sukupolvien kasvavan terveiksi ja vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi. Voimme kukin vaikuttaa tähän auttamalla vanhempia, opettajia, sosiaalityöntekijöitä, pyhäkouluja, poliisia jne.
Myönnän, että emme elä täydellisessä maailmassa, mutta sitä kohti meidän on pyrittävä ottamalla askel kerrallaan oikeaan aikaan. Yhdessä toimien voimme tehdä Salosta hyvän mallin siitä, miten nuorten kanssa tulee elää tulevaisuutta ajatellen. Jos jokainen tekee osansa niin onnistumme!
Andi Mwegerano (28.2.2008)
Salon kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Monena vuonna olen vieraillut Bochumissa Saksassa ja monta kertaa olen ihaillut, miten siellä vietetään tunnelmallista joulunaikaa. Viime vuonna kun Salon keskustan kävelykadun pätkä toteutui, tuli taas mieleen, millaista oli Bochumissa. Ajattelin, että olisi hyvä saada samanlainen tunnelma tännekin, kuin muissa maissa, joissa vietetään tunnelmallista joulunaikaa. Olen siis täysin samaa mieltä kuin kaupunginvaltuutettu Taisto Tulonen (SSS 13.12.07).
Viime vuonna Bochumissa käydessäni yritin oppia paljon asioita ja ideoita Bochumista, mutta ajatukset jäivät esittämättä ja toteuttamatta. Minusta tuo pieni pätkä kävelykatua pitäisi pidentää joulun aikana torille asti ja siihen voisi rakennella kaikenlaista hauskaa ja kivaa. Jotkut voivat ajatella, että Salo on niin pikkuinen kaupunki, että ei löydy tarpeeksi ihmisiä toteuttamaan ja järjestämään tapahtumia vuodesta vuoteen. Tai joku voi ajatella, että kävelykatu on niin lyhyt, että tulee helposti ahdasta. Sanontaa "Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä" voitaisiin soveltaa tässäkin yhteydessä. Jostain on aloitettava, että Salo tältäkin osin kasvaisi pikku hiljaa isommaksi ja paremmaksi.
Andi Mwegerano (14.12.2007)
Kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Salo
Kymmenen kuntaa on nyt päätetty yhdistää. Tiedämme, että edessämme on monia haastavia asioita. Jotkut asiat tiedämme jo tällä hetkellä, mutta on myös niitä asioita, joita emme tiedä etukäteen. Muutos on aina pelottava riippumatta siitä, onko tulossa pieniä vai isoja muutoksia. Epävarmuus ja vastaamattomat kysymykset ennen muutosta aiheuttavat tämän pelon. Olen kuntien yhdistymisen kannattaja siksi, että jos olemme kuin samassa veneessä, löydämme yhdessä voimaa, tietoa, kokemusta, rohkeutta, energiaa, tilaa tehdä asioita, jne.
Alussa kaikki voi näyttä siltä, että vene seisoo paikallaan, tai lähdetään taaksepäin tai pahimmassa tapauksessa vene näyttää uppoavan. Uskon kuitenkin kaikkien tekevän parhaansa, ettei vene uppoaisi, vaan päästäisiin eteenpäin oikeaan suuntaan. Toisin sanoen kehitetään asioita yhdessä eteenpäin.
Vaikka olen kuntien yhdistymisen kannalla, haluan jo tässä vaiheessa muistuttaa vaakunan vaihtamisesta aiheutuvista kustannuksista. Nythän on jostain syystä päätetty vaihtaa Salon vaakunan tilalle Halikon vaakuna. Olen keskustellut Arto Kosken kanssa tästä vaakuna-asiasta ja vaakunan vaihtamiseen liittyvistä kustannuksista. Hänen mukaansa kustannukset vaakunan vaihtamisesta ovat korkeintaan muutamia tuhansia euroja. En ole tästä asiasta hänen kanssaan samaa mieltä.
Vaakunan vaihtamisesta aiheutuu esimerkiksi seuraavia kustannuksia:Ylimääräiset kustannukset tämän arvion mukaan ovat siis yhteensä noin 163000 euroa, eli noin yksi miljoona Suomen markkaa. Salon seudun kuntien yhdistymistavasta on käytetty nimitystä "taitava yhdistyminen". Nyt olisi meneteltävä "taitavasti" myös tässä vaakuna-asiassa: Säilytetään Salon vaakuna, niin säästetään suuri määrä rahaa.
Andi Mwegerano (16.6.2007)
Tie Salosta Teijolle on kapea ja mutkainen, eikä se ole turvallinen
jalankulkijoille eikä pyöräilijöille. Nyt olisi oikea aika selvittää,
voidaanko tien varteen rakentaa kevyen liikenteen väylä siten,
että samaan hankkeeseen yhdistettäisiin muut samalla alueella
käynnistymässä olevat hankkeet. Sellainen hanke on ainakin
viemäriputki Teijolta Saloon. Nyt voisi olla mahdollista molempien
hankkeiden yhteensovittaminen. Lisäksi hanke voisi kiinnostaa
myös sähköyhtiötä, joka voisi vaihtaa ilmakaapelit maakaapeleiksi.
Myös puhelinyhtiö voisi olla halukas osallistumaan hankkeeseen.
Jos mitään ei tehdä nyt, laitetaan Teijolta Saloon tuleva jätevesiputki todennäköisesti kulkemaan meren pohjaa pitkin, koska se on halvempi kuin tien vartta pitkin vedettynä. Mutta jos mukaan hankkeeseen otetaan Tielaitos, sähköyhtiö ja puhelinyhtiö, sekä Perniön kunta ja Salon kaupunki, niin tilanne muuttuu toisenlaiseksi. Silloin voi käydä niin, että jätevesiputki on edullisinta sijoittaa tien varteen ja samaan paikkaan myös sähkökaapelit ja puhelinkaapelit, ja kaiken tämän päälle saadaan pienin kustannuksin kevyen liikenteen väylä. Tässä voisi olla mahdollisuus suuriin säästöihin ja mahdollisesti kaikki nämä hankkeet saataisiin myös nopeammin tehdyksi.
Muutama pätkä kevyen liikenteen väylää on jo nyt valmiina. Salosta Viitanummen asuinalueelle on väylä jo tehty. Samoin Meri-Vihanneksen kohdalla on pieni pätkä valmiina. Teijon alueella väylä alkaa Vilniemen tienhaarasta, kulkee kirkon ja keskustan ohi koululle ja edelleen Talonpojanteijon tienhaaraan.
Tästä asiasta tehtiin valtuustoaloite 13.11.2006 Salon kaupunginvaltuustossa. Asia sai erittäin laajan kannatuksen. Aloitteen allekirjoittajia löytyi kaikista puolueista, yhteensä 17.
Toivon, että asian selvitys saataisiin mahdollisimman nopeasti käyntiin. Samalla pitäisi pitää huolta siitä, että jätevesiputken valmistumisaikataulu ei pitkity tämän yhteishankkeen vuoksi.
Anderson Mwegerano (16.11.2006)
kaupunginvaltuutettu
17. jalkapallon maailmanmestaruuskisat Saksassa ovat ohi, ja kestää neljä vuotta ennen kuin seuraavan kerran saamme seurata lajia samalla innolla – silloin turnaus järjestetään ensimmäisen kerran Afrikan mantereella. Tämänkertaiseen tapahtumaan liittyi, kuten usein aiemminkin, erinäisiä lieveilmiöitä: mellakoivien fanien pidätyksiä, vedonlyöntitappioita, pahimmillaan jopa kuolemantapauksia. Jalkapallon julkisuusarvo on suuri. Mikään muu urheilutapahtuma ei saavuta sellaista mielenkiintoa kuin jalkapallon MM-kisat.
Jalkapallo on maailman pelatuin ja katsotuin urheilulaji. Siksi FIFA jo aiemmin tunnisti ja tunnusti tarpeen, että jalkapalloseurojen ja muiden lajin harrastajien pitää tehdä yhteistyötä eri viranomaisten, poliisin ja muun virkavallan samoin kuin opetus- ja kasvatushenkilöstön kanssa, jotta rasismi saataisiin tosissaan kitkettyä jalkapallopelistä. ”Aika Ystävystyä” sekä “Sano ei rasismille” olivat juuri päättyneiden kisojen tunnuslauseita. Sanoma tuskin jäi epäselväksi kenellekään kisoja seuranneelle, siksi isoilla julisteilla asia tuotiin julki ennen jokaista (64) kisoissa käytyä ottelua. Lehdistön mukaan kaikkien 32 maan 736 pelajaa sekä ja joukkueen edustajaa allekirjoittivat julistuksen rehdin pelin puolesta, rasismia ja syrjintää vastaan
Jalkapallolla on suosionsa vuoksi mahdollisuus voittaa rasismin vastainen taistelu osoittamalla suurelle yleisölle ettei ihonvärillä ole vaikutusta ihmisten väliselle jokapäiväiselle kanssakäymiselle tai urheilulle. Tämä viesti ei kohdistu pelkästään pelaajiin vaan myös faneihin sekä katsomossa että sen ulkopuolella. Tärkein kohderyhmä ovat lapset ja nuoret, koska heissä on maailmamme tulevaisuus. Mitä nuorempina he oppivat että rasismi ja syrjintä on väärin, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on parantaa rotujen välistä yhteisymmärrystä.
Pelit, joissa vallitsee hyvä henki, ovat oivia työkaluja yhdistämään ihmisiä rodusta ja alkuperästä riippumatta. Jalkapalloilijat ovat nuorten roolimalleja. Heillä on mahdollisuus saada muutoksia aikaan. Jos onnistumme hävittämään rasismin ja syrjinnän urheilusta, sitä seuraa luonnollisesti että jalkapalloilijat ja muut urheilijat siirtävät tämän myönteisen viestin ja vaikutuksen muuhunkin yhteiskuntaan. Mielestäni nykyinen maailmanpolitiikka ja sen yhteiskunnalliset ilmentymät esimerkiksi rotu- ja kansallisina kiistoina kaipaa foorumia joka paneutuu nuorten mielipiteisiin rotu-, ennakkoluulo- ja syrjintäkysymyksissä. Nuorten siis pitää korottaa äänensä ja sitä tulee sekä kuunnella että toimia sen mukaan.
Mielestäni termiä ”rasismi”, aivan kuten ”rakkaus”, ”laatu”, jne, on vaikea määritellä. Rasismia esiintyy monissa muodoissa; kuitenkin se useimmiten perustuu ihonväriin joka on kansallisuuden ulkoinen merkki. Käyttäisinkin mieluummin termiä ”syrjintä” rasismin sijaan – edellinenhän pitää sisällään jälkimmäisen. Selventävänä esimerkkinä voin kertoa esimerkin synnyinmaastani. Kun jonkun heimon miehet riitelevät toisen heimon nuorista naisista, tätä ei kutsuta rasismiksi koska kaikki osapuolet ovat mustia. Jos sama tapahtuisi valkoisten ja mustien välillä, kiistaa saatettaisiin kutsua rasistiseksi vaikka ihonvärillä ei olisikaan merkitystä tässä tapauksessa. Joskus siis rasismisyytösten takana ovat myös tietämättömyys ja epäluulot.
Millä nimellä ilmiötä sitten kutsutaankin, rasismi ja syrjintä ovat lisääntyneet ihmisten liikkuvuuden myötä – näin myös jalkapalloilijoiden kohdalla. Muuttoliikettä ei ole pelkästään maasta toiseen, vaan myös maanosasta toiseen. Rasismia esiintyy siitä huolimatta että siirtolaisuutta on ollut jo sukupolvien ajan ja monet ovat jo täysin integroituneet uuteen kotimaahansa. Huolestuttavaa on se, että paikoin tämä näkyy myös jalkapallokenttien ulkopuolella äärioikeistoliikkeiden lisääntyneenä liikehdintänä. Olen samaa mieltä kuin FIFA:n puheenjohtaja Joseph S. Blatter, jonka mukaan ratkaisu tähän ongelmaan, kuten niin monen muuhunkin, löytyy siitä, että sen olemassaolo on ensin tunnistettava ja tunnustettava. Hän on myös sanonut että jos joku omahyväisesti väittää ettei heillä esiinny rasismia, väittäjä ei ole ainoastaan väärässä vaan myös vastuuton. Erilaisuutta pelätään. Rasismi on pelkuruutta, ja pelkuruus syntyy pelosta. Pelén sanoin: ”Meidän ei pelkästään pidä valloittaa ihmisten mielet vaan myös heidän sydämensä rasismia vastaan; sillä tavoin voimme poistaa heidän tuntemansa pelon ja siten rakentaa uusia ihmissuhteita rotueroista huolimatta.”
Urheilun voima on suuri, ja sillä voi olla merkittävä vaikutus taistelussa ihmisoikeuksien puolesta.
Anderson Mwegerano (1.8.2006)
Jalkapallofani, Salo
Puh. 040 525 0 759
Mikä tahansa muutos elämässä, töissä tai kotona, voi tuntua pelottavalta, ja se on ihan luonnollista ihmiselle. Mutta miksi? Monta syytä voi olla takana: Muutos voi tuoda epävarmuutta tulevaisuudesta, epäluuloa jotain kohtaan tai yleistä epätietoisuutta muutoksen vaikutuksista. Nyt kun kuntarakenteen uudistaminen on tullut ajankohtaiseksi, on pidettävä huolta siitä, että kaikki saavat paljon tietoa kuntien yhdistämistä koskevista asioista. Kun tietoa on saatavilla riittävästi, niin silloin kuntalaiset eivät äänestä pelkojensa ja luulojensa perusteella kansanäänestyksessä, jos sellainen päätetään järjestää.
Ennen mahdollista kansanäänestystä pitäisi asiasta olla saatavilla tietoa niin paljon ja niin selkeällä kielellä, että tavallinenkin ihminen ymmärtää, mistä on kysymys. Kiitos Salon Seudun Sanomille, joka on paljon tehnyt asian hyväksi. Esimerkiksi 4.7. konsulttiraportti, 21.7.haastattelut, 1.8. gallup ja 2.8. pääkirjoitus ovat olleet tosi hyviä. Kiitos myös niille henkilöille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun kirjoituksillaan tai haastatteluissa ovat tuoneet esille oman mielipiteensä. Kuitenkin minun mielestäni meillä pitäisi jo nyt olla internetissä keskustelupalsta, jossa kaikki Salon seudun asukkaat voisivat tuoda esille omia ajatuksiaan ilman ujostelu- tai esiintymispelkoa. Tämä foorumi voisi olla esimerkiksi kaikkien kuntaliitoshankkeessa mukana olevien yhteinen. Keskustelufoorumissa esille tulleista asioista voitaisiin tehdä yhteenveto ja analysoida asioita tarkemmin. Foorumista saatava tieto helpottaisi myös päätöksentekijöitä, sekä korvaisi osan siitä välttämättömästä työstä, joka joudutaan tekemään tai teettämään konsulteilla.
Jokainen kunta voisi myös järjestää avoimia keskustelutilaisuuksia, joissa ihmiset voisivat tuoda esille omia ajatuksiaan ja kysymyksiään. Kussakin tilaisuudessa voisi olla aina yksi teema, esimerkiksi yhdessä talous, ja toisessa palvelut, jne.
Uskon, että jos ihmisille annetaan mahdollisuus keskustella asioista
riittävästi, niin sillä voidaan vähentää muutoshysteriaa ja objektiivinen
näkökulma voittaa. Jokainen haluaa tietää, mitä kuntien yhdistäminen
konkreettisesti vaikuttaisi hänen elämäänsä, eli mitkä ovat edut, haitat, ja
mistä mikäkin asia johtuu. Jos asioista on perusteellisesti keskusteltu, silloin
kukaan ei voi jälkeen päin sanoa, että tämä lopputulos johtui siitä, että
ihmisillä ei ollut riittävästi tietoa saatavilla.
Kuntien yhdistyminen on paljon läheisempi ja helpommin ymmärrettävä asia kuin esimerkiksi NATO tai EU, jotka ovat laajempia ja kaukana . Jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua keskusteluun internetin keskustelufoorumissa, jos sellainen saadaan järjestetyksi, sekä lisäksi kuntien järjestämissä keskustelutilaisuuksissa.
Anderson Mwegerano (6.8.2006)
Salon kaupunginvaltuutettu (kesk)
Olen samaa mieltä "Hyvät tavat mopokulttuuriin" SSS 5.7.06 kirjoittajan kanssa. Itsekin usein päivittelen huimapäisiä nuoria mopoilijoita tai skootterikuskeja. Mopokortin tuleminen pakolliseksi on mielestäni hienoa, mutta se ei yksin takaa turvallista liikkumista. Meidän vanhempien ja aikuisten on ohjattava nuorisomme turvallisien liikkumiseen jo pienestä lapsesta pitäen.
Liikkuessani pienten lasteni kanssa Pahkavuoren pyöräteillä olen törmännyt silloin tällöin pyöräteillä ajaviin mopohurjastelijoihin. Viisi- ja kuusivuotiaat lapseni ihmettelevät ääneen, että miksi tuo setä ajaa tässä, vaikka se on kiellettyä. Mitä minun pitäisi vastata? Että isi vain pelleili, kun äsken opetti, että tämä liikennemerkki tarkoittaa kevyen liikenteen väylää, jossa ei saa ajaa mopoilla. Vai sanonko, että täällä Salossa ovat vain viidakon lait voimassa?
Joudun silloin tällöin ihmettelemään, mitä tulisi tehdä. Kuinka tähän voisi vaikuttaa? Mielestäni aikuisen, joka näkee holtitonta mopoilua, tulisi ottaa rekisterinumero ylös, selvittää kuljettaja ja ilmoittaa tapauksesta tämän vanhemmille. Käytännössä tämä tosin voi olla vaikeaa monestakin syystä: Mopot on usein viritetty kulkemaan esimerkiksi 70 km/h, eikä sitä nopeutta ajavasta moposta ehdi nähdä rekisterinumeroa. Myös takana istuva usein tahallaan peittää käsillään rekisterikilven. Naapurisopu voi joutua myös kovalle koetukselle, jos valittaa naapurin poikien hurjastelusta.
Poliisi ei ehdi olla joka paikassa valvomassa. Niinpä jokaisen isän ja äidin, jonka lapsella on mopo, olisi syytä varmistaa, että oma lapsi noudattaa liikennesääntöjä. Kuinkahan hyvin yleensä ymmärretään, mitä kaikkia seurauksia voi olla esimerkiksi siitä, että viritetyllä mopolla ajaa pyörätiellä lapsen päälle?
Vaikka nuorissa mopoilijoissa on paljon arvosteltavaa, täytyy samalla muistaa, että osa mopoilijoista ajaa kyllä ihan täysin liikennesääntöjen muukaan. Kysykääpä hyvät vanhemmat lapseltanne, kumpaanko ryhmään hän kuuluu, tai haluaisi kuulua: Siihen, jotka ajavat mopolla liikennesääntöjen mukaan, vai siihen, jotka ajavat omilla säännöillään.
Andi Mwegerano (6.7.2006)
Takaisin sivun alkuunKiitos alueemme kansanedustajille Jouko Laxell, Mauri Salo ja Jukka Roos monia koskettavien sisäpiiritietojen saattamisesta suuremman yleisön tietoon (SSS 4.6.). Salon työvoimatoimiston yrityspalveluiden siirtämistä Turkuun on vaikea hyväksyä, olkoonpa syyt siirtoon mitkä tahansa. Koska tällä hetkellä tiedossamme ei ole mitään perusteita siirrolle, voimme vain arvailla mihin sillä pyritään. Tarvitsemme läpinäkyvyyttä, jotta saamme tietää päätöksen takana olevat perustelut ja voimme keskustella sen tarkoituksenmukaisuudesta.
Tavoitellaanko siirrolla tehokkuutta ja taloudellisuutta? Mitä saavutimme esimerkiksi hätäkeskuksen siirrolla Turkuun? Keskittäminen ei aina ole hyväksi asioiden sujumiselle, vaikka se olisikin taloudellisesti kannattavaa. Jos tehokkuus ja taloudellisuus ovat meille tärkeintä, miksemme siirtäisi yrityspalveluitakin Kiinaan, jossa ne voitaisiin tuottaa vieläkin edullisemmin?
Saloon on pitkään tietoisesti keskitetty paljon ammatillista ja korkeakoulutusta, jotka kohtaavat alueemme teollisuuden ja yrityselämän tarpeet, esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun sekä Turun yliopiston Salon toimipisteet. Salon työvoimatoimiston yrityspalvelut ovat kiitettävästi saattaneet yhteen työvoiman ja yritystoiminnan tarpeet ja siten edistäneet alueemme ihmisten hyvinvointia.
Puhutaan alueemme yhdentoista kunnan liitoksesta. Mielestäni siirto ei sovi yhteen alueliitoksella ajettavan toiminnan tehostamisajatuksen kanssa. Tämänhetkisen tietämykseni mukaan alueemme tarvitsee omat työvoimatoimiston yrityspalvelut toimiakseen tehokkaasti tarvittavien työvoimaresurssien kouluttamiseksi. Ennen siirtoon ryhtymistä tarvitsemme läpinäkyvyyttä äätöksen tekoon.
Anderson Mwegerano (4.6.2006)
Suomen maahanmuuttoviranomaisilla ja poliittisilla päättäjillä olisi nyt mainio mahdollisuus tehdä paremmin jotain, mitä muissa maissa ei ole osattu. Kysymys kuuluu: Mitä nimitystä käytetään maassa vakituisesti asuvasta henkilöstä, joka on syntynyt ulkomailla? Yleensä asukkaiden ja kansalaisten nimeäminen ja luokittelu ei ole suotavaa. Kuitenkin viranomaisilla on tarve tunnistaa yhteiskunnan eri ryhmät, joten nimeäminen tai ryhmittely on tarpeellista. Mielestäni "uussuomalainen" on myönteisempi termi kuin "maahanmuuttaja". Sanaa "maahanmuuttaja" tulisi käyttää vain sanan alkuperäisessä tarkoituksessa, eli niistä Suomessa asuvista, joilla ei vielä ole Suomen kansalaisuutta.
Sana "uussuomalainen" välittää alkuperäiselle suomalaiselle viestin, että kyseinen henkilö kuuluu yhteiskuntaamme ja on yksi heistä alkuperään tai ihonväriin katsomatta. Jotkut alkuperäiset suomalaiset ovat sitä mieltä, että adjektiivi "suomalainen" liittyy rotuun. Eihän suomalaista(kaan) rotua ole, vaan sana " suomalainen " ilmaisee vain, että henkilö on Suomen kansalainen alkuperään ja ihonväriin katsomatta. Tuskin on pahempaa kuin asua muussa kuin syntymämaassaan pitkän aikaa ja silti tuntea olevansa toisen tai kolmannen luokan kansalainen.
Joku voi kysyä, miksi ei voisi käyttää termiä "maahanmuuttaja", joka on ollut käytössä pitkän aikaa. Minun mielestäni meidän Suomessa ei tarvitse toistaa muiden virheitä maamme imagon luomisessa. Meillä on mahdollisuus tehdä maastamme sisäisesti yhtenäinen ilman, että kenenkään tarvitsee tuntea jäävänsä alakynteen. En kuitenkaan tarkoita, että ihmiset eivät saisi muistaa alkuperäänsä, vaan päinvastoin, olla ylpeitä molemmista maista: Siitä jossa syntyi ja kasvoi, sekä siitä, jossa nyt asuu ja vaikuttaa. Minusta "maahanmuuttaja" on sana, joka erottaa yhteiskuntamme kansalaisia toisistaan. Kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämiseksi uussuomalaisten ja viranomaisten olisi toimittava yhteistyössä.
Uussuomalaisten ja muiden maahan muuttaneiden ryhmien tulisi avoimesti ja aktiivisesti ilmaista mielipiteensä heidän asioitaan käsitteleville viranomaisille ja päättäjille. Yhteistoiminnan kautta luomme tasapainoisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan maahamme!
Anderson Mwegerano (9.5.2006)
Hyvää päivää. Minun nimeni on Anderson Mwegerano ja olen Salosta.
Olen tosi iloinen ja kiitollinen, että minut on valittu Keskustan kansanedustajaehdokkaaksi. Olen syntyperältäni tansanialainen ja olen Suomen kansalainen. Suomessa olen asunut jo yli 20 vuotta. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri tietoliikennetekniikan alalta.
Kampanjan aikana tulen puhumaan hyvin monista arkipäivän asioista, jotka koskettavat meitä jollain lailla elämässä. Mutta tänään on vappu, ja nyt puhun lyhyesti vain kahdesta asiasta. Molemmat liittyvät työelämän kysymyksiin. Jos minut valitaan kansanedustajaksi, tulen panostamaan näihin asioihin voimakkaasti.
Ensimmäinen asia, johon haluaisin vaikuttaa, on vanhojen ihmisten asema. Perheellä pitäisi olla mahdollisuus hoitaa omat vanhempansa. Vanhusten eristäminen vanhainkoteihin tuntuu minusta pahalta. Pitäisi olla mahdollisuus joustoihin työelämässä ja omaishoidontukeen. Vuorottelu työelämän ja omaishoidon välillä tulisi tehdä mahdolliseksi, ja mahdolliset tilanpuuteongelmat tulisi ratkaista taloudellisella tuella. "Ihmisarvoa suurempaa arvoa ei ole". Vanhukset tulisi nähdä osana perhettä niin kuin lapsetkin.
Toinen asia, johon haluaisin vaikuttaa, on lapsiperheiden asema ja lastenhoitotyön arvostus. Erityisesti huolestuttaa perhepäivä- ja päiväkotihoitajien vähäinen arvostus, mikä näkyy alan palkoissa. Myös lapsiperheiden asemaa tulisi parantaa joko verotuksen kautta tai tukien muodossa. Esimerkiksi kotihoidontuki on nykyisin liian pieni. "Lapsissa on tulevaisuus". Vaikka lastenhoito ei suoraan tuotakaan, niin lasten hyvä hoito on yhteiskunnan kannalta ehdottoman kannattava investointi.
"En äänestä, samat heput sinne aina kuitenkin valitaan." Tämän sain kuulla lukemattomia kertoja ennen kunnallisvaaleja, kun keskustelin ihmisten kanssa. Oli yllättävää havaita, miten osa ihmisistä tuntui olevan katkeria siitä, että heillä ei enää ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Kyllähän tämä tietysti on aina näkynyt myös äänestysprosentissa, mutta mielenkiintoista oli kuulla asia yksittäisten ihmisten itsensä kertomana, sillä monet osasivat myös hyvin perustella käsityksensä.
Suomessa on periaatteessa hyvin toimiva demokraattinen järjestelmä, mutta miksi noin suuri osa ihmisistä on menettänyt uskonsa nykyiseen järjestelmään? Olen paljon miettinyt tätä asiaa. Syitä on varmasti paljon. Eräs syy voi tosiaan olla se, että "samat heput aina valitaan". Tai paremminkin se mielikuva, että samat valitaan aina. Tämä nimittäin voi johtua ihan pelkästään siitä, että muutamat paljon kokemusta ja tietoja ja taitoja omaavat henkilöt pääsevät aina vaaleissa läpi ja tulevat valituksi myös johtopaikoille. Suuri osa kaupunginvaltuustosta uusiutuu, mutta sitä ei koeta merkitykselliseksi, koska näkyvimmät henkilöt valitaan aina vaan uudelleen.
Ratkaisu tähän olisi yksinkertainen: Rajoitetaan kunnanvaltuustoon valittavien peräkkäiset kaudet kahteen. Vastaava käytäntö on jo presidentinvaaleissa. Käytännössä tämän ehdotuksen toteuttaminen on tietysti vähän isompi juttu, koska tarvittaisiin lakimuutos.
Kausien rajoitus kahteen peräkkäiseen antaisi mahdollisuuden useammille ihmisille päästä mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Kuntalaiset kiinnostuisivat kunnallisvaaleista, koska vaaleilla ei aina valittaisi samoja henkilöitä. Kunnallispolitiikka alkaisi kiinnostaa, kun ymmärrettäisiin, että asioista päätetään yhdessä, eikä päätöksiä runnota pienen piirin kesken sopimalla. Kahden kauden jälkeen valtuustosta poisjäävien tieto, kokemus, ja arvostus eivät häviäisi mihinkään, vaikka eivät valtuustossa istuisikaan. Heidän asiantuntemustaan ja kokemustaan voitaisiin käyttää monella muulla tavalla hyväksi. Ja oltuaan yhden kauden poissa valtuustosta, he voisivat taas asettua ehdokkaaksi.
Ihmisten kiinnostusta kunnalliseen päätöksentekoon voitaisiin lisätä myös tekemällä kuntalaisaloitteiden tekeminen helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi. Tätä koskeva valtuustoaloite on jätetty Salon kaupunginvaltuustolle maaliskuussa. Siinä ehdotetaan, että kuntalainen voisi tehdä aloitteen yksinkertaisesti täyttämällä internetissä lomakkeen, ja painamalla nappia.
Samassa valtuustoaloitteessa esitettiin myös, että valtuustoaloitteiden ja kuntalaisaloitteiden sähköinen tietokanta olisi internetissä nähtävillä. Tällöin olisi helppo nähdä, mitä aloitteita on tehty, ja missä vaiheessa niiden käsittely on. Tämäkin lisäisi ihmisten kiinnostusta kunnallispolitiikkaan, ja lisäisi luottamusta kunnalliseen päätöksentekoon.
Anderson Mwegerano (9.5.2005)
Salossa on hyvät mahdollisuudet harrastaa useita eri liikuntamuotoja kuten esimerkiksi pitkämatkanjuoksua. Salon seudulla on lähes sata maratoonaria. Minun mielestäni nyt on aika perustaa seudun oma maraton club. Se toisi kaupunkiamme yhä paremmin tunnetuksi. Reittinä voisi olla esimerkiksi Salo-Teijo ja nimenä voisi olla Salo - Teijo Maraton tai vaikka Salo Easter -maraton, jos se pidettäisin pääsiäisen aikaan. Meillä on hyvä urheilustadion, urheilupuisto ja uimahalli käytettävissä juoksun jälkeen. Löytyykö halukkaita perustamaan tätä urheilutapahtumaa esimerkiksi ensi vuodesta lähtien? Mitä mieltä olette kuntoilijat, urheilijat sekä kaupungin urheilu- ja liikuntaseura?
Anderson Mawazo Mwegerano (5.8.1999)
Salo